Rapaisia, hikisiä, unisia, reippaita, vilkkaita ja laiskoja poneja kulkee päivän mittaan tallin ovesta sisään ja ulos. Mitäpä sitä turhaan hienostelemaan, työtä tässä vain tehdään. Ponit saavat kyllä hyvää kohtelua, mutta tottuvat myös kaikenlaiseen säähän ja kaikenlaisiin oloihin. Talvella poneilla on pyöreät pörröturkit ja keväällä ja syksyllä tallissa pölisee kura ja rapa. Sekaan siis vain, kyllä sinäkin likaannut jossain vaiheessa. Vaatimaton talli toivottaa siis jokaisen kävijän tervetulleeksi, ja ainakin, jos teet jotain hyödyllistä. Ponien kanssa kun ainakaan omistajan aika ei käy pitkäksi, etenkin jos sattuu olemaan useampi sellainen ja vieressä sattuisi sattumalta olemaan vielä toinen ravitalli, sellainen, kuten esimerkiksi tallini Savitaival, josta pitää tietenkin myös huolehtia. Kannattaa siis varautua työn tekoon - täällä sitä riittää. Kaiken kuran, ravan, pölyn ja kavionkapseen alta paljastuu kuitenkin ehtymätön innostus sekä tallin poneilta että omistajalta. Toukokuussa 2007 alkunsa saanut projekti ei ollut mikään hetken tuote, vaan siihen tuli vietettyä monta mietittyä hetkeä, ja lopulta ponit päättivät, että omistajan oli aika pitää hoppua. Niin sitten 20. toukokuuta projekti sai viimein tulen alleen, ja valmistui lopullisesti. Hevoset eivät joutuneetkaan viettämään viikkoja tarhaillen yötä päivää, vaan saivat tallinsa ja pääsivät takaisin ravaamisen makuun. Ja niin kaaos oli valmis. Muutamat ensimmäiset päivät revittiin hiuksia tallin suunnittelussa. Seuraavat päivät tuskiteltiin ponien kanssa. Sen jälkeen todettiin, että poneissa ei ollut mitään vikaa, vaan omistajassa. Pieni ponilauma aiheutti kasan harmaita hiuksia vaatien tarhailla jokainen omassa tarhassaan, ja karkaillen millon huvittaa. Tallin valmistuessa kaaos kuitenkin vasta alkoi. Ja niin te joudutte kärsimään siitä.
Vähemmän kiireisempää asiaa?
|